Kitin pääasiallisena liimana uudelleendispergoituvan lateksijauheen määrällä on vaikutusta kitin tarttumislujuuteen. Kuva 1 esittää uudelleendispergoituvan lateksijauheen määrän ja tarttumislujuuden välisen suhteen. Kuten kuvasta 1 voidaan nähdä, uudelleendispergoituvan lateksijauheen määrän kasvaessa tarttumislujuus kasvaa vähitellen. Kun lateksijauheen määrä on pieni, tarttumislujuus kasvaa lateksijauheen määrän kasvaessa. Jos emulsiojauheen annos on 2 %, tarttumislujuus saavuttaa 0182 MPA:n, mikä täyttää kansallisen standardin 0160 MPA. Syynä tähän on se, että hydrofiilinen lateksijauhe ja sementtisuspension nestemäinen faasi tunkeutuvat matriisin huokosiin ja kapillaareihin, lateksijauhe muodostaa kalvon huokosiin ja kapillaareihin ja adsorboituu tiukasti matriisin pintaan, mikä varmistaa hyvän tarttumislujuuden sementointimateriaalin ja matriisin välille [4]. Kun kitti poistetaan testilevyltä, voidaan havaita, että lateksijauheen määrän lisääminen lisää kitin tarttumista alustaan. Kuitenkin, kun lateksijauheen määrä oli yli 4 %, sidoslujuuden kasvu hidastui. Uudelleen dispergoituvan lateksijauheen lisäksi myös epäorgaaniset materiaalit, kuten sementti ja raskas kalsiumkarbonaatti, vaikuttavat kitin sidoslujuuteen.
Kitin vedenkestävyys ja alkalinkestävyys ovat tärkeitä testiparametreja sen arvioimiseksi, voidaanko kittiä käyttää sisä- vai ulkoseinien kitin vedenkestävyyteen. Kuvassa 2 tutkittiin uudelleendispergoituvan lateksijauheen määrän vaikutusta kitin vedenkestävyyteen.
Kuten kuvasta 2 voidaan nähdä, kun lateksijauheen määrä on alle 4 %, veden imeytymisnopeus näyttää laskevaa trendiä lateksijauheen määrän kasvaessa. Kun annos oli yli 4 %, veden imeytymisnopeus laski hitaasti. Syynä tähän on se, että kitin sideaine on sementti. Kun uudelleen dispergoituvaa lateksijauhetta ei lisätä, järjestelmään muodostuu paljon tyhjiä tiloja. Kun uudelleen dispergoituvaa lateksijauhetta lisätään, uudelleen dispergoitumisen jälkeen muodostunut emulsiopolymeeri voi tiivistyä kalvoksi kitin tyhjiin tiloihin, tiivistää tyhjiä tiloja kittijärjestelmässä ja saada kitin pinnoitteen ja kaapimisen muodostamaan tiheämmän kalvon pinnalle kuivumisen jälkeen, mikä estää tehokkaasti veden tunkeutumisen ja vähentää veden imeytymistä, jolloin sen vedenkestävyys paranee. Kun lateksijauheen annos saavuttaa 4 %, uudelleendispergoituva lateksijauhe ja uudelleendispergoituva polymeeriemulsio voivat periaatteessa täyttää kittijärjestelmän tyhjät kohdat kokonaan ja muodostaa täydellisen ja tiheän kalvon, jolloin kitin vedenimeytymisen vähenemistapa tasoittuu lateksijauheen määrän kasvaessa.
Vertaamalla uudelleendispergoituvan lateksijauheen lisäämisellä tai lisäämättä tehtyjen kitin SEM-kuvia voidaan nähdä, että kuvassa 3(a) epäorgaaniset materiaalit eivät ole täysin sitoutuneet, niissä on paljon tyhjiä kohtia, eivätkä tyhjiöt ole jakautuneet tasaisesti, joten sen sidoslujuus ei ole ihanteellinen. Suuri määrä tyhjiä kohtia järjestelmässä helpottaa veden tunkeutumista, joten veden imeytymisnopeus on korkeampi. Kuvassa 3(b) emulsiopolymeeri uudelleendispergoinnin jälkeen voi periaatteessa täyttää kitin tyhjiöt ja muodostaa täydellisen kalvon, jolloin koko kitin epäorgaaninen materiaali voidaan sitoa täydellisemmin eikä siinä ole periaatteessa tyhjiä kohtia, mikä voi vähentää kitin veden imeytymistä. Kun otetaan huomioon lateksijauheen vaikutus kitin tarttumislujuuteen ja vedenkestävyyteen sekä lateksijauheen hinta, 3–4 % lateksijauhetta on sopiva määrä. Yhteenvetona voidaan todeta, että uudelleendispergoituva lateksijauhe voi parantaa kitin tarttumislujuutta. Kun sen annostus on 3–4 %, kitillä on korkea tarttumislujuus ja hyvä vedenkestävyys.
Julkaisun aika: 19.7.2023